Pilviverho on matalalla ja se peittää tarun hohtoisen maan mannut viimeiseen asti. Koneen renkaat raapivat melkein maata ennen kuin kenttä näkyy. Ensimmäisenä näkökenttään ilmestyy… golfkenttä. Ei siis lohijoki, vaan golfkenttä. Noh, heti sen jälkeen alla on sentään kalaisan näköinen puro. Tai ehkä se oli vesieste. Vehreä maisema vastaa kuitenkin niihin mielikuviin, jotka viimeiset viikot ovat mielessä pyörineet, sen jälkeen, kun Ryanairilta oli paikka varattu Tampere-Edinburgh koneeseen. Edinburghissa odotti vaimo sekä yksi päivä aikaa tutustua sikäläiseen lohijokeen. Kalastuspäivä tulisi olemaan torstai 14.10.2010 ja käynnissä olisi viimeinen viikko kalastusta tälle syksylle tällä pätkällä. Paikalliset käyttävät muuten pätkästä termiä beat.
Lohijokea ensimmäisellä Skotlannin matkallani edusti Tay. Vinkin ottaa Tay päivävierailun kohteeksi tuli Toni Kakkurilta, joka auttoi myös muutoin kalastuspäivän toteutumisessa. Toni kertoi, että kannattaisi suunnata matka Dunkeldin beatille ja hänen avustukselle sain varattua sekä luvat että välineet päivälleni ja paikalla olisi vastassa myös Tonin tuttu ghillie Iain. Tonille siis jo tässä vaiheessa iso kiitos avusta ja hänen järjestämälleen reissulle tulen hyvin suurella todennäköisyydellä vielä osallistumaan. Samaan hengenvetoon hän rohkaisi myös vuokraamaan auton reissua varten, ei se vasemmalla ajaminen kuulemma niin vaikeaa ollut. Auton vuokraus oli edullista ja pienen Nissanin sain alleni 40 euron päivähinnalla ja samaan hintaan kuului välttämätön navigaattori, jota ilman en ikinä olisi selvinnyt ulos Edinburghista saatikka löytänyt takaisin. Alun hämmennyksen jälkeen ajaminen alkoi tuntua luonnolliselta eikä muutamaa risteyksen ohitusta ja yhtä lyhyttä väärän kaistan ajamista lukuun ottamatta sattunut suurempia vahinkoja. Eli kyllä siihen nopeasti tottuu.
Tonilta tiedustelin etukäteen hieman kalastuksen etenemisestä Skotlannissa ja se hieman poikkeaa kotimaisesta. Kalastuspäivä kestää aamu yhdeksästä iltapäivään kello viiteen. Tämä on myös ghillien normaali työpäivän pituus ja yhdeltä pidettiin myös tunnin mittainen lounastauko. Rantalupa Dunkeldille maksoi aika mojovat 100 puntaa, mutta sen en tässä vaiheessa antanut häiritä, oltiinhan sentään legendaarisilla vesillä. Ghilliet kuuluvat hintaan. Perille päästyäni totesin, että hukkaan eivät rahat menneet, niin upea paikka oli kyseessä. Beatti sijaitsee Dunkeldin Hilton hotellin rannassa ja hotelli vaikutti juuri niin loordimaiselta, kuin miltä se kuulostaakin.
Dunkeld Hilton House
Perillä ajoin auton rantaan kalastusmajan viereen ja majalla olikin jo melkoin sutina käynnissä. Tälle beatille oli 8 luvan päiväkiintiö ja kaikki luvat oli varattu. Rannalle tuli kanssani lontoolaisveijari Andrew, joka oli Skotlannissa sukuloimassa vaimonsa ja pienen vauvansa kanssa. Andrew kertoi, että näillä reissuilla hän aina pyhitti muutaman päivän kalastukseen ja kehui vuolaasti Skotlannin vesien erinomaisuutta. Meidän kahdeksan kalastajan lisäksi laskin, että mukana oli 4 ghillietä vastaamassa kalastuksen sujuvuudesta. Kolme heistä meni veneisiin asiakkaiden kanssa ja yksi piti meistä rantakalastajista huolen. Iain viritteli minulle Tonin varaamaan setin, joka koostui Mackenzie DTX 15′ #10 vavasta, Loopin Evotec -kelasta sekä Rion AFS ampumapäästä. Minulla oli mukana omat perhot ja kävin tekemässä Edinburghissa hieman täydennystä rasiaani mm. Cascaden, Ally’s Shrimpin ja the Black Francis. Ghillie Jimin avustuksella ensimmäisenä siiman nokkaan valikoitui Ally’s Shrimp nro 5 Frödinin kultaiseen tuplakoukkuun sidottuna. Perhonsitojana perhojen ostaminen ja varsinkin ostettujen perhojen käyttäminen tuntuu oudolta, mutta juuri sopivaa ei tällä kertaa omasta rasiastani löytynyt, joten pakko se oli ghillietä totella.
Dunkeldin kalastusmaja
Iainin ja Jimin kanssa käydyn pikapalaverin jälkeen sovimme, että siirrymme Andrewn kanssa puolisen kilometriä ylävirtaan kalastamaan kahta parhaiten rannalta kalastettavaksi soveltuvaa poolia, jotka ovat Rock pool ja Ivytree pool. Suunnittelussa käyttämämme kartta muuten kuvaa hyvin Dunkeldin henkeä. Ivytree on rauhallinen, nivamainen ja kivinen pooli. Rock pool muuten saman tyyppinen, mutta se päättyy kohtaan, jossa joki kapenee v-kirjaimen muotoiseen imuun. Paikalle päästyämme ensimmäinen lohi loiskautti Rock poolin imun yläpuoleisella niskalla ja tunnelma meissä rantojen miehissä kohosi raketin lailla. Sovimme Andrewn kanssa, että hän jää kalastamaan Rock poolia ja minä suuntasin ylävirran puolelle Ivytree poolille.
Rock pool ja Ivytree pool
Lohet olivat selvästi aktiivisimmillaan heti aamusta ja myös Ivytreellä ensimmäisen vartin sisällä pari pirteää tittiä loiskautti komeasti ilmaan. Alku meni totutellessa Iainilta lainaksi saamaani settiin. En ole mikään kokenut kahden käden välineillä kalastaja, mutta tämä paketti oli aika helppo heittoinen. Alkuun tuli käytettyä liikaa voimaa eikä peruke oikein oiennut ja D-looppi oli turhan laaja, mutta kun pääsin rytmiin ja annoin vavan tehdä työn, niin jo alkoi siimakin totella. Paketti tuntuikin erittäin mukavalta ja Mackenzien DTX vapa oli varsin mukava tuttavuus. Siinä olisi yksi hyvä vaihtoehto 13′ Demonin rinnalle.
Mackenzie DTX ja Ivytree pool
Kalastelin läpi Ivytree poolin ja kokeilin Ally’s Shrimpin lisäksi mm. Cascadea ja Willie Gunia, mutta niin vain oli lohella hermot rautaa, eivätkä perhoni kelvanneet. Kalastuksen mielenkiintoa piti yllä tasaisin väliajoin näyttäytyvät lohet ja noin puolentoista tunnin kalastelun jälkeen Andrew tuli ylävirtaan ja kertoi Rock poolin tummasta lohesta, jonka painoksi hän arvioi vähintään 20 paunaa, eli kympin kala. Siirryin itse Rock poolille ja ennen kuin ehdin laskea siimat veteen tuo tumma kutuasuinen koiraslohi näyttäytyi myös minulle. Kalastin poolin läpi Willie Gunilla, mutta tärppiä ei vavassa tuntunut. Odotukset kohosivat korkealle, kun lähestyin Rock poolin imua, samaa jossa päivän ensimmäinen lohi näkyi, mutta mikään ei tänään tuntunut kelpaavan. Alavirrasta ghillie Jim tuli kertomaan, että veneestä olivat saaneet uistimella n. kahdeksan kilon kalan, joka lounastauon punnituksessa osoittautui noin kuusi kiloiseksi, varsin kirkkaaksi koirasloheksi. Tauko pidettiin kalamajalla ja haastattelin Jimiä alueen kalastuksesta. Hän kertoi keskittyvänsä kauden lopulla harrin pyyntiin, joita joessa kuuleman mukaan oli paljon ja kalojen kokokin oli hyvää, eivätkä kiloisetkaan olleet harvinaisia. Lohta oli tänä kesänä varsinkin loppukaudesta tullut hyvin ja Tay oli palaamassa entisaikojen tasoiseksi lohijoeksi. Mukavia uutisia meille kalastajille siis.
Ferry poolin vartta Rock poolille
Lounastauon jälkeen palasin pitkin Ferry poolin vartta Rock poolille, mutta iltapäivä ei tarjonnut tarinaan kliimaksia ja lohetkin pysyttelivät pääosin pinnan alla. Ihailin maisemia ja seurasin venemiesten touhuja suurella mielenkiinnolla, sillä pienessä soutuveneessä kalasteli ghillien opastuksella sekä virveli- että perhomies. Kokeneen näköisiä veijareita olivat, eivätkä siimat epäilyksistäni huolimatta menneet ristiin saatikka repineet kanssakalastajista nahan kappaleita viuhuessaan. Jätin tämän upean beatin neljän aikaan iltapäivällä, sillä paluumatkalle täytyi jättää hieman pelivaraa liikenteen selvittämiseen. Palautin auton aikataulussa ja seikkailuni Tayllä päättyi takaisin Edinburghiin iltapäivällä. Lohi jäi siis vielä odottamaan, mutta kokemus oli niin miellyttävä, että palaan näihin vesiin takuulla uudelleen. Ehkäpä sitten Tonin järjestämän reissun muodossa, jolloin saan vielä enemmän vinkkejä lohen perhokalastukseen, niin heittoihin, välineisiin kuin tämän jalon kalan sielunelämäänkin. Sen kun oppisi tuntemaan, niin ehkä se vapakin taipuisi hieman useammin.
Jussa
Puukonveljesten blogi 
