Ohhoh, kylläpäs se aika juoksee. Nihkeää on ollut tämä blogin päivitys sitten viime kevään, mutta tästä se taas talvea kohti starttailee.
Kesä oli ja meni ja syksykin roiskii toivottavasti jo viimeisiä pisaroitaan Helsingin mustaan maaperään. Paljon on ehtinyt tapahtua edellisen päivityksen jälkeen, mutta starttailaan nyt ensimmäiseksi jutulla uudesta intohimosta, nimittäin maastopyöräilystä. Antte hommasi Konan Abra Cadabran noin vuosi sitten ja raportoikin sen ominaisuuksista tänne. Innoistuin kyseisestä mankelista sen verran, että hommasin itselleni viime tammikuussa pykälää edullisemman menopelin Cadabran, jossa on sama runko ja vaimentimet, mutta edullisemmat komponentit. Komponentteja on sittemmin pitänyt päivittää kuin vimmattu, mutta välillä on ehtinyt sotkemaankin. Ja pyörä on ollut mahtava.
Konan nokka on pääosin tullut suunnattua Helsingin Keskuspuiston metsiin, se kun sattuu löytymään naapurista. Täytyy sanoa, että tämä harrastus on ollut mahtava löytö ja helpottanut lumen kaipuuta roimasti. Keskuspuiston polkujen vaikeusaste on tähän mennessä riittänyt oivallisesti ja nyt syksyn pimeinä iltoina valon kanssa polkeminen on tuonut uudet haasteet mukaan. Kesällä tuli poljettua myös monessa muussa paikassa ja kävin testaamassa reisien ruostepitoisuuden myös Tahkon kisassa. Siitäkin riittäisi tarinaa yhden blogikirjoituksen verran, mutta hengissä siis vielä ollaan ja maaliinkin pääsin.
Tässä kuitenkin klippi, jossa on kierretty aikalailla ajamani perusreitti Keskuspuistossa. Ja tämä olkoon samalla startti kesän puuhien raportoimiseen tänne Puukonveljesten blogiin. Musiikit puuttuu, mutta Spotifyn voi laittaa taustalle jauhamaan.
Jussa